koukku

Substantiivi

1. hook

   • kaarrettu ja väkämäinen metallinen (joskus puinen) esine (jota käytetään erilaiseen ripustamiseen, kalan pyydystämiseen ym.)

     “kävelykepin koukku”

   • ongenkoukku tai muu kalastuksessa käytettävä

     “Onki ilman koukkua ei ole kalastusväline.”

   • ripustuskoukku, vaatenaula

   • nostokoukku

   • vetokoukku

     “Toyota Corolla koukulla”

   • nyrkkeilyssä koukkulyönti

     “Vasen koukku puree, joskus myös oikea.”

2. hitch

   • kaarrettu ja väkämäinen metallinen (joskus puinen) esine (jota käytetään erilaiseen ripustamiseen, kalan pyydystämiseen ym.)

     “kävelykepin koukku”

   • vetokoukku

     “Toyota Corolla koukulla”

3. fishhook

   • ongenkoukku tai muu kalastuksessa käytettävä

     “Onki ilman koukkua ei ole kalastusväline.”

4. crochet

   • nostokoukku

   • vetokoukku

     “Toyota Corolla koukulla”

5. narrative

   • vetokoukku

     “Toyota Corolla koukulla”

6. cedilla

   • nyrkkeilyssä koukkulyönti

     “Vasen koukku puree, joskus myös oikea.”

7. unit

   • houkutin, esimerkiksi tarinan alussa kerronnallinen huomion kiinnittäjä, joka innostaa lukemaan pidemmälle

8. taxation

   • houkutin, esimerkiksi tarinan alussa kerronnallinen huomion kiinnittäjä, joka innostaa lukemaan pidemmälle

9. farm

   • houkutin, esimerkiksi tarinan alussa kerronnallinen huomion kiinnittäjä, joka innostaa lukemaan pidemmälle

10. homestead

    • houkutin, esimerkiksi tarinan alussa kerronnallinen huomion kiinnittäjä, joka innostaa lukemaan pidemmälle

11. catch

    • poliisi

      “Katso, tuolla koukut kyttää!”

12. trick

    • poliisi

      “Katso, tuolla koukut kyttää!”

13. addiction

    • yhtä tilaa vastannut veroyksikkö Suomessa ennen 1400-lukua

14. police

    • sedilji

15. police officer

    • sedilji