puhekieli

Substantiivi

1. spoken language

   • kansankieli, puhuttu jokapäiväinen kieli, jossa sallitaan vapauksia, eikä aina tavoitella täsmällisiä ilmauksia; muistuttaa arkikieltä, mutta sisältää enemmän vapauksia ja poikkeamia kirjakielestä ja muistuttaa enemmän slangia

2. spoken

   • kansankieli, puhuttu jokapäiväinen kieli, jossa sallitaan vapauksia, eikä aina tavoitella täsmällisiä ilmauksia; muistuttaa arkikieltä, mutta sisältää enemmän vapauksia ja poikkeamia kirjakielestä ja muistuttaa enemmän slangia

3. language

   • kansankieli, puhuttu jokapäiväinen kieli, jossa sallitaan vapauksia, eikä aina tavoitella täsmällisiä ilmauksia; muistuttaa arkikieltä, mutta sisältää enemmän vapauksia ja poikkeamia kirjakielestä ja muistuttaa enemmän slangia

   • vernacular, colloquial language; a language as it is commonly spoken, especially outside formal contexts

4. speak

   • kansankieli, puhuttu jokapäiväinen kieli, jossa sallitaan vapauksia, eikä aina tavoitella täsmällisiä ilmauksia; muistuttaa arkikieltä, mutta sisältää enemmän vapauksia ja poikkeamia kirjakielestä ja muistuttaa enemmän slangia

5. write

   • kansankieli, puhuttu jokapäiväinen kieli, jossa sallitaan vapauksia, eikä aina tavoitella täsmällisiä ilmauksia; muistuttaa arkikieltä, mutta sisältää enemmän vapauksia ja poikkeamia kirjakielestä ja muistuttaa enemmän slangia

6. vernacular

   • vernacular, colloquial language; a language as it is commonly spoken, especially outside formal contexts

7. colloquial

   • vernacular, colloquial language; a language as it is commonly spoken, especially outside formal contexts

8. formal

   • vernacular, colloquial language; a language as it is commonly spoken, especially outside formal contexts

9. context

   • vernacular, colloquial language; a language as it is commonly spoken, especially outside formal contexts