yleiskieli

Substantiivi

1. standard language, standard language variety of a language used in public discourse

   kielen kielioppisääntöjä ja sanastoa noudattava kieli, virallinen kielimuoto

2. lingua franca

   kieliyhteisön eri ikä- ja ammattiryhmien yleisesti käyttämä kieli

   “Yleiskielen virke- ja lauserakenne on kirjakielen normien mukaista.”