pää

Substantiivi

1. head, head part of a body, caput

   kehon osa, jossa yleensä sijaitsevat aivot, silmät, korvat, suu ja nenä

   “Katolta putosi lunta päähäni.”

2. end, head leader, expert, head, e.g. of an organisation, caput

   älylliset ja kognitiiviset kyvyt

   “Päätähän tytöllä riittää vaikka miten pitkälle.”

3. head part in a machine

   hyönteisen kolmiosaisen vartalon etummainen osa, jossa sijaitsevat silmät ja tuntosarvet

4. end, tip physical end, especially when there is no clear "beginning" and "end" but only two ends, and especially one that tapers to a single point

   jonkin päätepiste, ääri, ääripää

   “köyden pää”

5. mood

   laskusana nautakarjan määrälle

   “Tilalla kasvatetaan lihakarjaa noin 200 päätä vuodessa.”