Suomi

Englanti

monikko

Substantiivi

plural
- sanan lukua ilmentävä muoto, joka viittaa moneen (samanlaiseen) nominiin, tai verbin tapauksessa siihen, että tekijöitä on monta
  “”Kissa” on yksikkö, ”kissat” on monikko.”
- järjestetty lukujono, jossa on äärellinen määrä alkioita
tuple
- järjestetty lukujono, jossa on äärellinen määrä alkioita

Katso myös

Synonyymit

pluraali
(matematiikka
tietojenkäsittely) tuple

yksikkö
singulaari
kaksikko
duaali
kolmikko
triaali
paukaali
luku
pluraali
(matematiikka
tietojenkäsittely) tuple
monikkomuoto
vokaalimonikko

Yhdyssanat

Sanakirja perustuu Wikisanakirjan artikkeleihin, jotka ovat lisensoitu CC-BY-SA-lisenssillä.

Oletko valmis ottamaan askeleen kohti parempaa kielitaitoa?

Aloita opiskelu minuutissa

Runsaasti ammattilaisten luomia sisältöjä, joilla opit lähtötasostasi riippumatta

Opiskele selaimessa tai mobiilissa - opiskelu kulkee aina mukanasi