monikko

Substantiivi

1. plural

   sanan lukua ilmentävä muoto, joka viittaa moneen (samanlaiseen) nominiin, tai verbin tapauksessa siihen, että tekijöitä on monta

   “”Kissa” on yksikkö, ”kissat” on monikko.”

2. tuple, plural

   järjestetty lukujono, jossa on äärellinen määrä alkioita