voimapolitiikka

Substantiivi

1. power politics

   • poliittisten tavoitteiden ajaminen sotilaallista voimaa esittelemällä tai käyttämällä

     “Aiemmin käytäntönä ollut voimapolitiikka on palannut poliittisten päämäärien saavuttamisen välineeksi.”

2. power

   • poliittisten tavoitteiden ajaminen sotilaallista voimaa esittelemällä tai käyttämällä

     “Aiemmin käytäntönä ollut voimapolitiikka on palannut poliittisten päämäärien saavuttamisen välineeksi.”

3. brute

   • poliittisten tavoitteiden ajaminen sotilaallista voimaa esittelemällä tai käyttämällä

     “Aiemmin käytäntönä ollut voimapolitiikka on palannut poliittisten päämäärien saavuttamisen välineeksi.”

4. politics

   • poliittisten tavoitteiden ajaminen sotilaallista voimaa esittelemällä tai käyttämällä

     “Aiemmin käytäntönä ollut voimapolitiikka on palannut poliittisten päämäärien saavuttamisen välineeksi.”

5. use

   • poliittisten tavoitteiden ajaminen sotilaallista voimaa esittelemällä tai käyttämällä

     “Aiemmin käytäntönä ollut voimapolitiikka on palannut poliittisten päämäärien saavuttamisen välineeksi.”

6. force

   • poliittisten tavoitteiden ajaminen sotilaallista voimaa esittelemällä tai käyttämällä

     “Aiemmin käytäntönä ollut voimapolitiikka on palannut poliittisten päämäärien saavuttamisen välineeksi.”