virka

Substantiivi

1. post, line or row, position, especially of traps or snares, office, public office public sector work

   yksittäinen, pysyväksi tarkoitettu tehtävä ja erillisellä päätöksellä ko. tehtävän hoitamiseksi julkisoikeudelliseen yhteisöön perustettu palvelussuhde

   “Virkoja on valtionhallinnossa, kunnallisissa tehtävissä ja muissa julkisoikeudellisissa yhteisöissä.”

2. purpose, point, function

   tehtävä; käyttötarkoitus, funktio

   “Ämpärin voi kääntää ylösalaisin toimittamaan tuolin virkaa.”