vire

Substantiivi

1. ripple, A light breeze or the small, form, note, disappearing waves on top of water produced by a breeze., condition especially emotionally and/or mentally, tone

   heikko tuulenhenkäys, tuulahdus

   “Hentoinen iltatuulen vire viivähti kasvoilla vilvoittaen.”

2. shed area between upper and lower warp yarns in a loom

   tuulenhenkäyksen tms. vedeenpintaan nostamat pienet lainneet, väreet

   “Vire sai aikaan väreitä veden pintaan.”

3. tune the state or condition of being correctly tuned

   vireinen olotila

   “Vire pysyi vahvan avauskierroksen jälkeen vaisuna.”

4. tuning the overall pitch an instrument is tuned to, relative to a standard frequency

   viritys, vireisyyden tila, johon jkn on viritetty tai virittynyt; sävelet vastaavat sovittuja äänentaajuuksia

   “Nyt tämä piano on vihdoinkin vireessä.”

5. being ready to act

   myös soittimen standardivireestä poikkeavasta

   “Kitara voidaan virittää haluttuun vireeseen.”