vire

Substantiivi

1. ripple

   • heikko tuulenhenkäys, tuulahdus

     “Hentoinen iltatuulen vire viivähti kasvoilla vilvoittaen.”

2. form

   • heikko tuulenhenkäys, tuulahdus

     “Hentoinen iltatuulen vire viivähti kasvoilla vilvoittaen.”

3. breeze

   • heikko tuulenhenkäys, tuulahdus

     “Hentoinen iltatuulen vire viivähti kasvoilla vilvoittaen.”

4. note

   • heikko tuulenhenkäys, tuulahdus

     “Hentoinen iltatuulen vire viivähti kasvoilla vilvoittaen.”

5. condition

   • heikko tuulenhenkäys, tuulahdus

     “Hentoinen iltatuulen vire viivähti kasvoilla vilvoittaen.”

6. tone

   • heikko tuulenhenkäys, tuulahdus

     “Hentoinen iltatuulen vire viivähti kasvoilla vilvoittaen.”

7. shed

   • tuulenhenkäyksen tms. vedeenpintaan nostamat pienet lainneet, väreet

     “Vire sai aikaan väreitä veden pintaan.”

8. tune

   • vireinen olotila

     “Vire pysyi vahvan avauskierroksen jälkeen vaisuna.”

9. tuning

   • viritys, vireisyyden tila, johon jkn on viritetty tai virittynyt; sävelet vastaavat sovittuja äänentaajuuksia

     “Nyt tämä piano on vihdoinkin vireessä.”

10. ready

    • myös soittimen standardivireestä poikkeavasta

      “Kitara voidaan virittää haluttuun vireeseen.”

11. act

    • myös soittimen standardivireestä poikkeavasta

      “Kitara voidaan virittää haluttuun vireeseen.”