viha

Substantiivi

1. hate

   • jotakin tai jotakuta kohtaan tunnettu äärimmäinen antipatia, tuohtunut ja/tai pahansuopainen vastenmielisyyden tunne; syvä suuttumus t. kiukku

     “Viha saa aikaan pahansuopaisuutta.”

   • hate, hatred, hostility, ire

2. anger

   • jotakin tai jotakuta kohtaan tunnettu äärimmäinen antipatia, tuohtunut ja/tai pahansuopainen vastenmielisyyden tunne; syvä suuttumus t. kiukku

     “Viha saa aikaan pahansuopaisuutta.”

3. fury

   • jotakin tai jotakuta kohtaan tunnettu äärimmäinen antipatia, tuohtunut ja/tai pahansuopainen vastenmielisyyden tunne; syvä suuttumus t. kiukku

     “Viha saa aikaan pahansuopaisuutta.”

4. hatred

   • jotakin tai jotakuta kohtaan tunnettu äärimmäinen antipatia, tuohtunut ja/tai pahansuopainen vastenmielisyyden tunne; syvä suuttumus t. kiukku

     “Viha saa aikaan pahansuopaisuutta.”

   • hate, hatred, hostility, ire

5. rage

   • jotakin tai jotakuta kohtaan tunnettu äärimmäinen antipatia, tuohtunut ja/tai pahansuopainen vastenmielisyyden tunne; syvä suuttumus t. kiukku

     “Viha saa aikaan pahansuopaisuutta.”

6. wrath

   • jotakin tai jotakuta kohtaan tunnettu äärimmäinen antipatia, tuohtunut ja/tai pahansuopainen vastenmielisyyden tunne; syvä suuttumus t. kiukku

     “Viha saa aikaan pahansuopaisuutta.”

7. ire

   • jotakin tai jotakuta kohtaan tunnettu äärimmäinen antipatia, tuohtunut ja/tai pahansuopainen vastenmielisyyden tunne; syvä suuttumus t. kiukku

     “Viha saa aikaan pahansuopaisuutta.”

   • hate, hatred, hostility, ire

8. hostility

   • hate, hatred, hostility, ire

9. war

   • war period of military hostilities or occupation