vanko

Substantiivi

1. staff

   • salko, jonka päähän on kiinnitetty rautakoukku esim. kasken viertämistä varten, palohaka

     “Tarmotoinna oli Olga kaivossa, jonka vangolla ja kaivokapalla yhtähaavaa nostamalla hänet saatiin pelastetuksi. (Kaarle Karikko: Onnelan Onni, 1884)”

2. hook

   • salko, jonka päähän on kiinnitetty rautakoukku esim. kasken viertämistä varten, palohaka

     “Tarmotoinna oli Olga kaivossa, jonka vangolla ja kaivokapalla yhtähaavaa nostamalla hänet saatiin pelastetuksi. (Kaarle Karikko: Onnelan Onni, 1884)”

3. end

   • salko, jonka päähän on kiinnitetty rautakoukku esim. kasken viertämistä varten, palohaka

     “Tarmotoinna oli Olga kaivossa, jonka vangolla ja kaivokapalla yhtähaavaa nostamalla hänet saatiin pelastetuksi. (Kaarle Karikko: Onnelan Onni, 1884)”

4. tool

   • salko, jonka päähän on kiinnitetty rautakoukku esim. kasken viertämistä varten, palohaka

     “Tarmotoinna oli Olga kaivossa, jonka vangolla ja kaivokapalla yhtähaavaa nostamalla hänet saatiin pelastetuksi. (Kaarle Karikko: Onnelan Onni, 1884)”

5. log

   • salko, jonka päähän on kiinnitetty rautakoukku esim. kasken viertämistä varten, palohaka

     “Tarmotoinna oli Olga kaivossa, jonka vangolla ja kaivokapalla yhtähaavaa nostamalla hänet saatiin pelastetuksi. (Kaarle Karikko: Onnelan Onni, 1884)”

6. slash-and-burn

   • salko, jonka päähän on kiinnitetty rautakoukku esim. kasken viertämistä varten, palohaka

     “Tarmotoinna oli Olga kaivossa, jonka vangolla ja kaivokapalla yhtähaavaa nostamalla hänet saatiin pelastetuksi. (Kaarle Karikko: Onnelan Onni, 1884)”

7. cultivation

   • salko, jonka päähän on kiinnitetty rautakoukku esim. kasken viertämistä varten, palohaka

     “Tarmotoinna oli Olga kaivossa, jonka vangolla ja kaivokapalla yhtähaavaa nostamalla hänet saatiin pelastetuksi. (Kaarle Karikko: Onnelan Onni, 1884)”