vanko

Substantiivi

1. a staff with a hook at one end, used as a tool for turning over logs in slash-and-burn cultivation

   salko, jonka päähän on kiinnitetty rautakoukku esim. kasken viertämistä varten, palohaka

   “Tarmotoinna oli Olga kaivossa, jonka vangolla ja kaivokapalla yhtähaavaa nostamalla hänet saatiin pelastetuksi. (Kaarle Karikko: Onnelan Onni, 1884)”