vamma

Substantiivi

1. handicap, disability, disability physical or mental disadvantage

   jokin synnynnäinen tai pysyvä ruumiillisen tai henkisen kyvyn vajavaisuus tai puute

2. injury damage to the body of a living thing, injury, especially one caused externally and usually one that is an impairment, trauma, disability, handicap

   loukkaantumisessa tai tapaturmassa saatu haava, venähdys, murtuma tai muu trauma

   “Mopopojat saivat pahoja vammoja kolarissa.”