unettomuus

Substantiivi

1. sleeplessness, insomnia

   se, että on uneton; tila, jossa ihminen ei yrityksestään huolimatta nukahda toivottuun aikaan, pysy unessa tai hän herää jatkuvasti liian varhain

   “Tyypillisiä unettomuuden seurauksia ovat väsymyksen lisäksi esimerkiksi kärttyisyys ja ärtyneisyys. (yle.fi, 8.3.2011)”