tohtori

Substantiivi

1. doctor

   • korkein akateeminen oppiarvo, joka myönnetään henkilölle, joka on suorittanut itsenäistä tieteellistä tutkimusta ja puolustanut väitöskirjaansa julkisessa väitöstilaisuudessa. Ansioituneelle henkilölle voidaan ilman akateemisia meriittejä myöntää myös kunniatohtorin arvo.

     “Väiteltyään tohtoriksi hän siirtyi liike-elämän palvelukseen.”

2. doctorate

   • korkein akateeminen oppiarvo, joka myönnetään henkilölle, joka on suorittanut itsenäistä tieteellistä tutkimusta ja puolustanut väitöskirjaansa julkisessa väitöstilaisuudessa. Ansioituneelle henkilölle voidaan ilman akateemisia meriittejä myöntää myös kunniatohtorin arvo.

     “Väiteltyään tohtoriksi hän siirtyi liike-elämän palvelukseen.”

   • henkilö, joka on suorittanut tohtorintutkinnon eli väitellyt tohtoriksi

3. physician

   • lääkäri (myös ilman akateemista oppiarvoa)

     “Tohtori määräsi vain särkylääkettä ja käski levätä.”