tohtori

Substantiivi

1. doctor, one with a doctorate

   korkein akateeminen oppiarvo, joka myönnetään henkilölle, joka on suorittanut itsenäistä tieteellistä tutkimusta ja puolustanut väitöskirjaansa julkisessa väitöstilaisuudessa. Ansioituneelle henkilölle voidaan ilman akateemisia meriittejä myöntää myös kunniatohtorin arvo.

   “Väiteltyään tohtoriksi hän siirtyi liike-elämän palvelukseen.”

2. doctorate

   henkilö, joka on suorittanut tohtorintutkinnon eli väitellyt tohtoriksi

3. physician

   lääkäri (myös ilman akateemista oppiarvoa)

   “Tohtori määräsi vain särkylääkettä ja käski levätä.”