monikon toinen persoona; tarkoittaa henkilöryhmää, johon puhuja ei kuulu, mutta jota puhuja puhuttelee
kohteliaassa tai muodollisessa puhuttelussa viittaa yhteen henkilöön; käytetään kun puhutellaan usein puhujaa iäkkäämpää tai merkittävässä asemassa olevaa henkilöä (kirjoitetaan kohteliaisuus- ja muodollisuussyistä yleensä isolla alkukirjaimella, Te)