taivutuspääte

Substantiivi

1. ending, inflectional ending, inflectional suffix

   taivutettavan sanan vartalon, joskus taivutusvartalon, loppuun tulevaa päätettä ilmentävä morfeemi, mm. nominien sija- ja lukupääte ja verbin persoona-, luku- ja aikamuotopäätte

   “Sanan taivutusmuoto saadaan lisäämällä taivutuspääte.”