suppletiivinen

Adjektiivi

1. suppletive

   • sellainen, joka kuuluu jonkin sanan taivutuskaavaan mutta on taivutusvartaloltaan erilähtöinen

     “[K]ieltoverbillä on pelkät persoonamuodot ja imperatiivissa suppletiivinen muoto. (Iso suomen kielioppi)”

   • sellainen, jonka taivutuskaavassa esiintyy useampi erilähtöinen taivutusvartalo

     “Pronominien taivutusparadigma saattaa olla vaillinainen (esim. mikä-pronominilla ei ole monikkoa) tai suppletiivinen (kuka, kenen jne.). (Sananjalka)”