sintteri

Substantiivi

1. sinter

   • veteen liuenneista mineraaleista sakkautunut aines

     “Geysirit ovat semmoisia kuumia lähteitä, joissa vesi suihkuaa aika ajoin korkealle ilmaan. Niiden aukot ovat tavallisesti keilamaisen kukkulan laella maljamaisessa syvennyksessä. – – Kukkula ja altaat ovat syntyneet vedestä eronneista mineraaleista. Suihkuava vesi haihtuu osaksi ilmaan ja siitä eroaa ukonkivi- ja kalkkisintteriä, joka jää lähteen ympärille ja muodostaa keon altaineen. Hänninen, Kaarlo & Kivirikko, K. E. Yleismaantiede. Kuopio. 1920: s. 62”