runko

Substantiivi

1. trunk usually single, trunk, more or less upright part of a tree

   puun varsiosa

   “Puiden runkojen välistä pilkisti joki.”

2. frame structural elements of a building or other constructed object

   alus ilman takilaa, koneistoja, sisustusta ja varusteluja

   “Runko on valmiina telakalla varustamista varten.”

3. structure overall form or organization of something

   ihmisen vartalosta

   “rungoltaan hoikka ihminen”

4. build physique of an animal body

   olion tai esineen koossa pitävästä rakenteesta

   “Luusto on ihmisen runko.”

5. body physique of a human body, the human body, e.g. in an aesthetic sense

   laitteen, laitteiston t. rakennelman yl. yhtenäinen koossa pitävä osa

6. skeleton

   rakennuksen kehikko

   “Elementtirakennusten runko on puuta tai teräsbetonia.”