ruho

Substantiivi

1. carcass, dead body, especially of a slaughtered animal

   tapetun, yl. ruoaksi tarkoitetun suolistetun eläimen ruumis raajoineen

   “Teurastaja paloittelee nyljetyn ja puhdistetun ruhon.”

2. the body of a human being

   erit. roteva ihmisruumis

   “Pitkän istumisen jälkeen täytyy oikoa ruhoaan.”