rintamamiestalo

Substantiivi

1. A type of detached house, often of wood, with one and a half storeys and a gable roof

   toisen maailmansodan jälkeen kehitetty ja rakennettu 1½-kerroksinen, puurakenteinen ja harjakattoinen omakotitalon tyyppi

   “Rintamamiestaloja rakennettiin aina 1960-luvun alkuun asti lähes 20 vuotta kestäneen rakennusbuumin ajan.”