riimu

Substantiivi

1. rune

   • riimukirjain

     “Keski-Euroopan ja Skandinavian germaaniset kansat loivat omat riimukirjaimet vuoden 200 vaiheilla jKr.”

   • juova, naarmu, viilto, raaputus (josta "riimun" merkitys "riimukirjain" eli "raaputettu kirjain")

2. scratch

   • riimukirjain

     “Keski-Euroopan ja Skandinavian germaaniset kansat loivat omat riimukirjaimet vuoden 200 vaiheilla jKr.”

3. halter

   • juova, naarmu, viilto, raaputus (josta "riimun" merkitys "riimukirjain" eli "raaputettu kirjain")

   • (arkikieltä) teräsketju, kettinki

     “Kuorma sidottiin riimuilla.”

4. chain

   • hevosen kiinnisitomisessa käytettävä hihnoista ja soljista tehty laite, tallipäitset

5. mesh

   • (kalastus) riimuverkon isompisilmäinen verkko

6. trammel

   • (kalastus) riimuverkon isompisilmäinen verkko