rektio

Substantiivi

1. lexical

   • eräissä kielissä ilmenevä kahden samaan lauserakenteeseen kuuluvan sanan kieliopillinen suhde, jossa toisen sanan taivutusmuoto määräytyy toisen sanan perusteella

     “Lauseessa ”Kiinnostuin musiikista” sanan ”musiikki” sijamuoto on ”kiinnostua”-verbin määräämänä elatiivi, joten ”kiinnostua”-verbin rektio on elatiivisija.”

2. government

   • eräissä kielissä ilmenevä kahden samaan lauserakenteeseen kuuluvan sanan kieliopillinen suhde, jossa toisen sanan taivutusmuoto määräytyy toisen sanan perusteella

     “Lauseessa ”Kiinnostuin musiikista” sanan ”musiikki” sijamuoto on ”kiinnostua”-verbin määräämänä elatiivi, joten ”kiinnostua”-verbin rektio on elatiivisija.”

3. case government

   • eräissä kielissä ilmenevä kahden samaan lauserakenteeseen kuuluvan sanan kieliopillinen suhde, jossa toisen sanan taivutusmuoto määräytyy toisen sanan perusteella

     “Lauseessa ”Kiinnostuin musiikista” sanan ”musiikki” sijamuoto on ”kiinnostua”-verbin määräämänä elatiivi, joten ”kiinnostua”-verbin rektio on elatiivisija.”