rektio

Substantiivi

1. lexical, government relationship between a word and its dependents, case government

   eräissä kielissä ilmenevä kahden samaan lauserakenteeseen kuuluvan sanan kieliopillinen suhde, jossa toisen sanan taivutusmuoto määräytyy toisen sanan perusteella

   “Lauseessa ”Kiinnostuin musiikista” sanan ”musiikki” sijamuoto on ”kiinnostua”-verbin määräämänä elatiivi, joten ”kiinnostua”-verbin rektio on elatiivisija.”