prolatiivi

Substantiivi

1. prolative, prolative case

   joissakin kielissä esiintyvä sijamuoto, joka ilmaisee väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa; suomen kielessä esiintyvä johdostyyppi tai nykysuomesta poistunut sijamuoto

   “Prolatiivin pääte suomessa on -(i)tse. Vartalo on usein monikollinen.”