piippu

Substantiivi

1. pipe

   • väline, jolla voi käyttää tupakkaa, myös muita päihteitä polttamalla, jotta niiden sisältämät kemikaalit imeytyisivät hengityskanavasta elimistöön: tupakkapiippu

     “polttaa piippua”

   • tuliaseen osa: pitkulainen putki, joka osaltaan tarkentaa ammuksen suuntautumista aiottuun kohteeseensa

     “katsoa aseen piippuun”

2. tobacco pipe

   • väline, jolla voi käyttää tupakkaa, myös muita päihteitä polttamalla, jotta niiden sisältämät kemikaalit imeytyisivät hengityskanavasta elimistöön: tupakkapiippu

     “polttaa piippua”

3. chimney

   • rakenne, jonka kautta savu poistuu tulipesästä ulos: savupiippu

     “Katolla on piippu.”

   • tuliaseen osa: pitkulainen putki, joka osaltaan tarkentaa ammuksen suuntautumista aiottuun kohteeseensa

     “katsoa aseen piippuun”

4. barrel

   • rakenne, jonka kautta savu poistuu tulipesästä ulos: savupiippu

     “Katolla on piippu.”

   • tuliaseen osa: pitkulainen putki, joka osaltaan tarkentaa ammuksen suuntautumista aiottuun kohteeseensa

     “katsoa aseen piippuun”

5. smokestack

   • rakenne, jonka kautta savu poistuu tulipesästä ulos: savupiippu

     “Katolla on piippu.”

   • tuliaseen osa: pitkulainen putki, joka osaltaan tarkentaa ammuksen suuntautumista aiottuun kohteeseensa

     “katsoa aseen piippuun”