perusmuoto

Substantiivi

1. lemma, basic form canonical form of an inflected word, ie the form usually found in dictionaries

   kunkin sanan muoto, joka on perustana sanan kieliopilliselle taivutukselle; niin sanottu sanakirjamuoto

2. the simple form of a criminal offense, i.e. without any aggravating and extenuating circumstances, or such circumstances that they cancel each other out

   rikoksen tekomuoto, jossa raskauttavia tai lieventäviä asianhaaroja ei huomioon otettavassa määrin ole tai niitä on kumpiakin siinä määrin yhtä paljon, että ne kumoavat toisensa

3. root position