penkki

Substantiivi

1. bench

   pehmustamaton ja usein selkänojaton monipaikkainen istuin

   “Vanhoissa pirteissä oli kiinteitä penkkejä seinustalla ja irtopenkkejä tai raheja pirtin pöydän ympärillä.”

2. any type of seat

   ajoneuvon istuin

   “ajurin penkki”

3. plant bed

   alusta johon työstettävä esine kiinnitetään; teline johon ihminen istutetaan rangaistukseksi tai kidutuksessa

   “sorvipenkki, ruuvipenkki”

4. bench

   viittaa penkkipunnerukseen tai sen toteutuspaikkaan; myös penkkipunnerruksen tulos

   “nostaa penkistä”

5. bench

   vaihtopenkki; pelaajat jotka eivät (sillä hetkellä) pelaa ottelussa

   “Huuhkajien pitkäaikaiset maalipyssyt Teemu Pukki ja Joel Pohjanpalo aloittavat ottelun penkin puolelta. (is.fi)”