penkki

Substantiivi

1. bench

   • pehmustamaton ja usein selkänojaton monipaikkainen istuin

     “Vanhoissa pirteissä oli kiinteitä penkkejä seinustalla ja irtopenkkejä tai raheja pirtin pöydän ympärillä.”

   • viittaa penkkipunnerukseen tai sen toteutuspaikkaan; myös penkkipunnerruksen tulos

     “nostaa penkistä”

   • vaihtopenkki; pelaajat jotka eivät (sillä hetkellä) pelaa ottelussa

     “Huuhkajien pitkäaikaiset maalipyssyt Teemu Pukki ja Joel Pohjanpalo aloittavat ottelun penkin puolelta. (is.fi)”

2. seat

   • ajoneuvon istuin

     “ajurin penkki”

3. plant

   • alusta johon työstettävä esine kiinnitetään; teline johon ihminen istutetaan rangaistukseksi tai kidutuksessa

     “sorvipenkki, ruuvipenkki”

4. bed

   • alusta johon työstettävä esine kiinnitetään; teline johon ihminen istutetaan rangaistukseksi tai kidutuksessa

     “sorvipenkki, ruuvipenkki”