penger

Substantiivi

1. bank, embankment, dyke, terrace, bank steep slope of earth, sand, etc.

   maa-aineksen muodostama valli, pato

   “Penkereitä rakennetaan viljelysmaiden kuivaamiseksi ja tulvavesiltä suojaamiseksi.”

2. terrace, bed raised, flat-topped bank of earth with sloping sides

   erit. em. verraten jyrkkä törmä t. reuna; myös rinteessä oleva kapeahko tasanne

   “Istahdin ojan penkereelle levähtämään.”

3. bench in stepped excavation

   maantien laidassa, pientareen ulkopuolella sijaitseva, mahdollisesti kulkukelpoinen kapeahko alue, joka erottaa tien sitä ympäröivästä maastosta