ääntää niin, että kieli on kohonnut kohti suulakea (latinaksi palatum, palatum durum), jolloin äänteeseen sekoittuu i:n tai j:n sävy (yleensä konsonantin loppuun, mutta virossa myös sitä edeltävään vokaaliainekseen, mikä kuulostaa kieltä osaamattoman korvaan diftongimaiselta kuitenkaan muodostamatta todellista diftongia)
“Suomen yleiskielessä ei palatalisoida lainkaan äänteitä.”