oromo

Substantiivi

1. Oromo

   • eräs kuušilainen kieli (kielitunnus: orm)

   • edellistä äidinkielenään käyttävän kansan jäsen

     “Sen sijaan etelässä, missä amharalaiset olivat 1800-luvun lopulta lähtien hankkineet omistukseensa lähinnä galloista (oromoista) koostuvan paikallisen väestön maita, vientimaatalouden toteuttaminen onnistui paremmin.Kaikkonen, O.; Rytkönen, S. ja Sivonen, S. Afrikan historia. Gaudeamus. Helsinki 1989. ISBN 951-662-382-4: s. 192”