oikeusjärjestelmä

Substantiivi

1. legal system

   • perustavanlaatuinen tapa lähestyä oikeutta: käytännössä joko common law eli tapaoikeus tai germaanis-roomalainen oikeus; oikeusjärjestelmissä on käytännön eroja oikeuslaitoksen tekemien ennakkopäätösten merkityksellä

     “Ryhmäkanne on muotoutunut anglosaksista common law -oikeusjärjestelmää soveltavissa maissa.”

2. justice

   • perustavanlaatuinen tapa lähestyä oikeutta: käytännössä joko common law eli tapaoikeus tai germaanis-roomalainen oikeus; oikeusjärjestelmissä on käytännön eroja oikeuslaitoksen tekemien ennakkopäätösten merkityksellä

     “Ryhmäkanne on muotoutunut anglosaksista common law -oikeusjärjestelmää soveltavissa maissa.”

3. judicial

   • perustavanlaatuinen tapa lähestyä oikeutta: käytännössä joko common law eli tapaoikeus tai germaanis-roomalainen oikeus; oikeusjärjestelmissä on käytännön eroja oikeuslaitoksen tekemien ennakkopäätösten merkityksellä

     “Ryhmäkanne on muotoutunut anglosaksista common law -oikeusjärjestelmää soveltavissa maissa.”

4. system

   • perustavanlaatuinen tapa lähestyä oikeutta: käytännössä joko common law eli tapaoikeus tai germaanis-roomalainen oikeus; oikeusjärjestelmissä on käytännön eroja oikeuslaitoksen tekemien ennakkopäätösten merkityksellä

     “Ryhmäkanne on muotoutunut anglosaksista common law -oikeusjärjestelmää soveltavissa maissa.”