oikeusaste

Substantiivi

1. high

   • instanssi; oikeuslaitokseen kuuluvan tuomioistuimen asema verrattuna sen alapuolella tai yläpuolella oleviin tuomioistuimiin

     “Hän aikoo valittaa tuomiosta korkeampaan oikeusasteeseen.”

2. instance

   • instanssi; oikeuslaitokseen kuuluvan tuomioistuimen asema verrattuna sen alapuolella tai yläpuolella oleviin tuomioistuimiin

     “Hän aikoo valittaa tuomiosta korkeampaan oikeusasteeseen.”

3. low

   • instanssi; oikeuslaitokseen kuuluvan tuomioistuimen asema verrattuna sen alapuolella tai yläpuolella oleviin tuomioistuimiin

     “Hän aikoo valittaa tuomiosta korkeampaan oikeusasteeseen.”

4. legal

   • instanssi; oikeuslaitokseen kuuluvan tuomioistuimen asema verrattuna sen alapuolella tai yläpuolella oleviin tuomioistuimiin

     “Hän aikoo valittaa tuomiosta korkeampaan oikeusasteeseen.”

5. court

   • instanssi; oikeuslaitokseen kuuluvan tuomioistuimen asema verrattuna sen alapuolella tai yläpuolella oleviin tuomioistuimiin

     “Hän aikoo valittaa tuomiosta korkeampaan oikeusasteeseen.”

6. authority

   • instanssi; oikeuslaitokseen kuuluvan tuomioistuimen asema verrattuna sen alapuolella tai yläpuolella oleviin tuomioistuimiin

     “Hän aikoo valittaa tuomiosta korkeampaan oikeusasteeseen.”