munkki

Substantiivi

1. monk

   • miesluostarin asukas, luostariveli; uskonnollisista syistä askeesissa elävä mies

     “Martti Luther oli katolinen munkki.”

   • upporasvassa paistettu ja usein sokeroitu tai kuorrutettu, toisinaan hillolla täytetty yl. hiivalla nostatettu leivonnainen

     “Söimme vappuna munkkeja ja joimme simaa.”

2. doughnut

   • upporasvassa paistettu ja usein sokeroitu tai kuorrutettu, toisinaan hillolla täytetty yl. hiivalla nostatettu leivonnainen

     “Söimme vappuna munkkeja ja joimme simaa.”

3. donut

   • upporasvassa paistettu ja usein sokeroitu tai kuorrutettu, toisinaan hillolla täytetty yl. hiivalla nostatettu leivonnainen

     “Söimme vappuna munkkeja ja joimme simaa.”

4. luck

   • tuuri, mäihä

     “Matille kävi hillitön munkki.”

5. fluke

   • tuuri, mäihä

     “Matille kävi hillitön munkki.”

6. breast

   • naisen rinnat

     “Sillä tytöllä oli hillittömät munkit.”