mitta

Substantiivi

1. measure, measure prescribed quantity or extent, measurement

   jokin suureen arvo tai mittauksen tulos

   “Kappa on vanha mitta.”

2. measure, measure limit that cannot be exceeded

   jokin laite, jolla voi mitata tai joka määrittää jonkin mittayksikön

   “Onko sinulla metrin mittaa?”

3. measure, measure receptacle or vessel of standard size, measurement

   joukkofunktio, joka liittää luvun annetun joukon osajoukkoon

   “Diracin mitta on mitta, joka saa yhdellä lähtöjoukkonsa alkiolla arvon 1, ja muilla arvon 0.”

4. measure standard against which something can be judged

   tietty mitallisessa runoudessa käytettävä säännönmukainen muoto, metrumi

   “Heksametri eli kuusimitta on runomittaopissa antiikkisten sankarirunojen mitta.”

5. measure any of various standard units of capacity
6. measure size ascertained by measuring
7. dimension measure of spatial extent
8. measure something to take measurements
9. gauge instrument to determine dimensions, distance, or capacity

   gauge instrument to determine dimensions, distance, or capacity