maa

Substantiivi

1. ground, earth, land surface of the Earth, especially that which is not covered by water

   maapallon kiinteä pinta; kuiva maa veden tai ilman vastakohtana

   “Hattu putosi maahan.”

2. soil, dirt, earth material

   aine, josta maa koostuu; maa-aines, esim. multa

   “Entisen pesulan tontilta poistettiin pilaantunutta maata 8 000 tonnia.”

3. country territory of a nation

   Maa-planeetta

4. land area of land, as property or for farming, etc.

   alue, joka on jonkun omistuksen kohteena tai jota käytetään viljelykseen tai hyödynnetään muuten

   “Nämä ovat Sakkolan isännän maita.”

5. country, countryside area outside of towns and cities, or such part of a larger area

   valtio

   “Kaikissa maissa ei kerätä veroja.”

6. suit

   maaseutu (vain ulkopaikallissijat: adessiivi, ablatiivi ja allatiivi)

   “Kesäisin oleskelen maalla.”

7. ground, earth electrical conductor connected to the earth, earth, soil, dirt, country

   maapotentiaali, maadoitus

   “Kytkimien toinen jalka kytketään maahan.”