maa

Substantiivi

1. earth

   • maapallon kiinteä pinta; kuiva maa veden tai ilman vastakohtana

     “Hattu putosi maahan.”

   • aine, josta maa koostuu; maa-aines, esim. multa

     “Entisen pesulan tontilta poistettiin pilaantunutta maata 8 000 tonnia.”

   • maapotentiaali, maadoitus

     “Kytkimien toinen jalka kytketään maahan.”

2. ground

   • maapallon kiinteä pinta; kuiva maa veden tai ilman vastakohtana

     “Hattu putosi maahan.”

   • maapotentiaali, maadoitus

     “Kytkimien toinen jalka kytketään maahan.”

3. land

   • maapallon kiinteä pinta; kuiva maa veden tai ilman vastakohtana

     “Hattu putosi maahan.”

   • alue, joka on jonkun omistuksen kohteena tai jota käytetään viljelykseen tai hyödynnetään muuten

     “Nämä ovat Sakkolan isännän maita.”

4. soil

   • aine, josta maa koostuu; maa-aines, esim. multa

     “Entisen pesulan tontilta poistettiin pilaantunutta maata 8 000 tonnia.”

   • maapotentiaali, maadoitus

     “Kytkimien toinen jalka kytketään maahan.”

5. dirt

   • aine, josta maa koostuu; maa-aines, esim. multa

     “Entisen pesulan tontilta poistettiin pilaantunutta maata 8 000 tonnia.”

   • maapotentiaali, maadoitus

     “Kytkimien toinen jalka kytketään maahan.”

6. country

   • Maa-planeetta

   • valtio

     “Kaikissa maissa ei kerätä veroja.”

   • maapotentiaali, maadoitus

     “Kytkimien toinen jalka kytketään maahan.”

7. countryside

   • valtio

     “Kaikissa maissa ei kerätä veroja.”

8. suit

   • maaseutu (vain ulkopaikallissijat: adessiivi, ablatiivi ja allatiivi)

     “Kesäisin oleskelen maalla.”