loppupeli

Substantiivi

1. endgame, endgame final stage of an extended process or course of events

   keskipeliä seuraava shakkipelin kolmas ja viimeinen vaihe eli sotilaspeliin keskittyvä loppupeli

   “Loppupeliin tultaessa nappuloiden määrä on vähentynyt rajusti ja turhiin siirtoihin ei ole varaa. Vapaasotilaat ovat korottumismahdollisuutensa vuoksi arvokkaampia kuin kevyet upseerit. Siirtopakko, harhautus ja oppositio ovat keskeisiä taktisia elementtejä.”

2. endgame part of a chess game in which there are few pieces left

   pelin viimeinen vaihe

   “Loppupeli sujui Tapparan komennossa TPS:n lähinnä odotellessa päätössummerin ääntä. (tps.fi)”