leuka

Substantiivi

1. jaw

   • leuat, eläimen pään alaosa, suuta ympäröivät luut, joiden ylä- ja alaosassa hampaat ovat kiinni, muodostaa leukaparin, jonka muodostavat yläleuka (maxilla) ja alaleuka (mandibula) leukaperineen

     “Selänteen leuka murtui ottelussa Boston Bruinsia vastaan.”

   • ylimielisyys, mahtailevuus

     “On hänelläkin leukaa esittää tuollaista.”

   • pihdin tms. työkalun osa jolla tartutaan kiinni

     “Aihio puristetaan ruustukin leukojen väliin niin, että jengattava reikä on pystysuorassa asennossa.”

2. chin

   • ihmisen alaleuan kärki suun alapuolella, kasvojen alaosa

     “Lovi leuassa on on perinnöllinen piirre.”