lahota

Verbi

1. decay, to decay, rot.

   (eloperäisistä aineista, tav. puusta) muuttua bakteerien ja sienten vaikutuksesta hapellisessa ympäristössä (vertaa sanaan mädäntyä) hauraaksi ja pehmeäksi

   “Luonnontilaisissa metsissä puut saattavat lahota pystyyn.”