kyky

Substantiivi

1. ability, capacity, capability, aptitude, faculty, talent

   luontaisen taipumuksen, oppimisen tai muun kehityksen tuloksena syntynyt ominaisuus, joka auttaa suoriutumisessa, jonkin taidon hallitseminen; aineessa oleva jotakin mahdollistava ominaisuus

   “Teoreettisen tiedon nopea oppiminen edellyttää hyvää kykyä poimia olennainen ja jäsennellä se.”

2. a capable person, a talent, up-and-coming

   lahjakas tai muuten taitava henkilö, lahjakkuus, lupaus

   “nouseva uusi kyky”