kuulua

Verbi

1. hear, to be heard/audible, audible

   kantautua jnnek asti (äänestä), olla korvin kuultavissa

   “Huutosi kuului tänne saakka.”

2. belong, to be said

   olla jkn omistuksessa

   “Kenelle tuo kirja kuuluu?”

3. to belong showing ownership or location

   ~ akt. part. pr. y. gen.: ilmaisee, että lauseen tekijän tekeminen on yleisessä tiedossa

   “Hän kuuluu olevan rikas.”

4. concern, to belong to be member of

   olla merkityksellistä jklle, koskea jkta

   “Se ei kuulu sinulle.”

5. to be supposed to, belong, hear, to have to, to be necessary, audible, to behove, concern

   liittyä jhk, olla ominaista jllek; olla osa jtak

   “Ehkä tuo kuuluu uhmaikään.”

6. to concern, to be someone's business

   (yksipersoonainen) ~ inf. pitää, täytyä

   “Sinun kuuluu tehdä se näin.”