kunnia

Substantiivi

1. honor, honour, honour respect, favorable reputation, dignity, sense of self-worth

   jostakin teosta aiheutuva myönteinen maine ja julkinen arvostus

   “Hän niitti kunniaa ja mainetta kävelemällä käsillään 30 kilometriä.”

2. distinction, honor privilege, feature that causes someone or something to stand out as being better

   suosionosoitus tai teko, joka aiheuttaa julkisen arvonannon kaltaista mielihyvää

   “Oli suuri kunnia saada kätellä Espanjan kuningasta.”

3. credit, honor recognition and respect for one's achievements

   omien tekojen ja vaikuttimien rehellisyys ja siihen perustuva omanarvontunto

   “Se oli kova kolaus hänen kunnialleen.”

4. glory

   kulttuurinen käsite perheen tai suvun arvostuksesta ja "kasvojen pitämisestä"

5. honorary

   neitsyys (ylätyyliä)