kunnia

Substantiivi

1. honor

   • jostakin teosta aiheutuva myönteinen maine ja julkinen arvostus

     “Hän niitti kunniaa ja mainetta kävelemällä käsillään 30 kilometriä.”

   • suosionosoitus tai teko, joka aiheuttaa julkisen arvonannon kaltaista mielihyvää

     “Oli suuri kunnia saada kätellä Espanjan kuningasta.”

   • omien tekojen ja vaikuttimien rehellisyys ja siihen perustuva omanarvontunto

     “Se oli kova kolaus hänen kunnialleen.”

2. honour

   • jostakin teosta aiheutuva myönteinen maine ja julkinen arvostus

     “Hän niitti kunniaa ja mainetta kävelemällä käsillään 30 kilometriä.”

3. distinction

   • suosionosoitus tai teko, joka aiheuttaa julkisen arvonannon kaltaista mielihyvää

     “Oli suuri kunnia saada kätellä Espanjan kuningasta.”

4. credit

   • omien tekojen ja vaikuttimien rehellisyys ja siihen perustuva omanarvontunto

     “Se oli kova kolaus hänen kunnialleen.”

5. glory

   • kulttuurinen käsite perheen tai suvun arvostuksesta ja "kasvojen pitämisestä"

6. honorary

   • neitsyys (ylätyyliä)