kulma

Substantiivi

1. corner, corner external point where two converging lines meet

   terävä taitekohta rakenteen tai esineen kahden sivun yhtymäkohdassa

   “pöydän kulma”

2. corner, internal point where two converging lines meet

   sisäkulma, nurkka

3. angle, angle corner where two walls intersect, angular

   kahden sellaisen puolisuoran eli säteen muodostama kuvio, joilla on yhteinen päätepiste, kulman kärki, sekä näiden säteiden, eli kylkien, välinen tason osa

4. neighbourhood, angle geometrical figure, measure, hood

   kulmakunta, tienoo, kolkka

   “näillä kulmilla (täällä päin, tällä seudulla)”

5. corner, brow the ridge above the eye

   kulmapotku tai -heitto

   “Aki Pennanen antoi kulman lyhyenä suoraan vaihdosta kentälle tulleelle Niko Inkiselle.”

6. part of a larger place or region, locality, neighbourhood

   kulmalyönti

7. eyebrow, corner corner kick, etc., corner, angle, angular, neighbourhood, hood

   (anatomia) pään kohta otsan ja ohimon rajalla; kulmakarvat

   “Hän kurtisti kulmiaan.”