koura

Substantiivi

1. fist

   • pivo, kämmen ja sormet yhtenä kokonaisuutena jonkin vastaanottamiseen tai poimimiseen yhdellä kädellä, käden kämmenpuoli

   • jonkin laitteen osa, jolla tartutaan esineisiin ja siirretään niitä

     “Koura tarttuu puuhun, terä katkaisee sen, tiltti kallistuu ja koura avautuu kun puu siirretään pinoon.”

2. grapple

   • kookas, vahvaotteinen käsi

     “Kivet kääntyvät kangella tai paljain kourin, kun on voimaa ja riuskat otteet.”

   • jonkin laitteen osa, jolla tartutaan esineisiin ja siirretään niitä

     “Koura tarttuu puuhun, terä katkaisee sen, tiltti kallistuu ja koura avautuu kun puu siirretään pinoon.”

3. grab

   • kookas, vahvaotteinen käsi

     “Kivet kääntyvät kangella tai paljain kourin, kun on voimaa ja riuskat otteet.”