korva

Substantiivi

1. ear, ear organ of hearing

   nisäkkäillä kolmesta rakenteellisesta ja toiminnallisesta osasta muodostuva elin, joka aistii ääniä ja toimii tasapainoelimenä ja liikeaistimena

   “Korva on kuuloelin.”

2. handle, ear sense of hearing, ear, perception of sounds

   korvan pään ulkopuolelle näkyvä osa, korvalehti

   “isot korvat”

3. ear, a curved handle, like that of a drinking cup, mug or pot

   astian kädensija, kupin tai mukin kannike

   “Mukista on lohjennut korva.”

4. edge, border

   jonkin sivu, vieri, ääri; läheisyys

   “kosken korvalla, tien korvassa”