korva

Substantiivi

1. ear

   • nisäkkäillä kolmesta rakenteellisesta ja toiminnallisesta osasta muodostuva elin, joka aistii ääniä ja toimii tasapainoelimenä ja liikeaistimena

     “Korva on kuuloelin.”

   • korvan pään ulkopuolelle näkyvä osa, korvalehti

     “isot korvat”

   • astian kädensija, kupin tai mukin kannike

     “Mukista on lohjennut korva.”

2. handle

   • korvan pään ulkopuolelle näkyvä osa, korvalehti

     “isot korvat”

   • astian kädensija, kupin tai mukin kannike

     “Mukista on lohjennut korva.”

3. curve

   • astian kädensija, kupin tai mukin kannike

     “Mukista on lohjennut korva.”

4. edge

   • jonkin sivu, vieri, ääri; läheisyys

     “kosken korvalla, tien korvassa”

5. border

   • jonkin sivu, vieri, ääri; läheisyys

     “kosken korvalla, tien korvassa”