kipinä

Substantiivi

1. spark

   • palamisessa tai hankauksessa (ilmaan) vapautuva pieni hehkuva kappale

     “Nuotiosta nousi kipinöitä.”

   • virike, heräte, kiihoke, yllyke

     “Hän sai siitä kipinän ryhtyä yksityisyrittäjäksi.”

2. radio

   • virike, heräte, kiihoke, yllyke

     “Hän sai siitä kipinän ryhtyä yksityisyrittäjäksi.”

3. operator

   • virike, heräte, kiihoke, yllyke

     “Hän sai siitä kipinän ryhtyä yksityisyrittäjäksi.”

4. tent

   • hiven, rahtu

     “Viimeinenkin toivon kipinä sammui.”

5. heater

   • hiven, rahtu

     “Viimeinenkin toivon kipinä sammui.”

6. supervision

   • hiven, rahtu

     “Viimeinenkin toivon kipinä sammui.”

7. duty

   • hiven, rahtu

     “Viimeinenkin toivon kipinä sammui.”