kello

Substantiivi

1. bell

   • ontosta avonaisesta metallikuoresta muodostuva soitin, jota soitetaan lyömällä sen alaosaa ulkopuolelta tai sen kielen lyödessä kellon sisäpintaa liikkeen vaikutuksesta

     “Turun tuomiokirkon kello lyö kaksitoista.”

   • (laajemmin) jonkinlainen äänimerkkejä ajan merkiksi tuottava laite

     “Koulun kello soi.”

   • adverbina kellonajan ilmaisuissa

     “Juna lähtee kello kahdeksan aamulla.”

2. clock

   • ontosta avonaisesta metallikuoresta muodostuva soitin, jota soitetaan lyömällä sen alaosaa ulkopuolelta tai sen kielen lyödessä kellon sisäpintaa liikkeen vaikutuksesta

     “Turun tuomiokirkon kello lyö kaksitoista.”

   • ajan mittaamiseen ja näyttämiseen tarkoitettu laite

     “Ostin eilen uuden kellon, koska olin hukannut vanhan kelloni.”

   • adverbina kellonajan ilmaisuissa

     “Juna lähtee kello kahdeksan aamulla.”

3. funnel

   • ajan mittaamiseen ja näyttämiseen tarkoitettu laite

     “Ostin eilen uuden kellon, koska olin hukannut vanhan kelloni.”

4. horn

   • ajan mittaamiseen ja näyttämiseen tarkoitettu laite

     “Ostin eilen uuden kellon, koska olin hukannut vanhan kelloni.”

5. watch

   • ajan mittaamiseen ja näyttämiseen tarkoitettu laite

     “Ostin eilen uuden kellon, koska olin hukannut vanhan kelloni.”

   • adverbina kellonajan ilmaisuissa

     “Juna lähtee kello kahdeksan aamulla.”

6. bellflower

   • adverbina kellonajan ilmaisuissa

     “Juna lähtee kello kahdeksan aamulla.”