kello

Substantiivi

1. bell, clock

   ontosta avonaisesta metallikuoresta muodostuva soitin, jota soitetaan lyömällä sen alaosaa ulkopuolelta tai sen kielen lyödessä kellon sisäpintaa liikkeen vaikutuksesta

   “Turun tuomiokirkon kello lyö kaksitoista.”

2. bell

   (laajemmin) jonkinlainen äänimerkkejä ajan merkiksi tuottava laite

   “Koulun kello soi.”

3. clock, funnel, horn, watch

   ajan mittaamiseen ja näyttämiseen tarkoitettu laite

   “Ostin eilen uuden kellon, koska olin hukannut vanhan kelloni.”

4. bellflower, bell, clock, watch

   adverbina kellonajan ilmaisuissa

   “Juna lähtee kello kahdeksan aamulla.”