karauttaa

Verbi

1. to rush, to speed, to zoom

   ratsastaa vauhdikkaasti ja komeasti

   “Taas tömisi piha ja laskusilta, kun kymmenen huovia karautti sen poikki kaupunkiin päin – –. (Santeri Ivalo: Anna Fleming, 1898)”

2. to crunch, cause to crunch make a single crunching sound

   rykiä

   “karautti kurkkuaan”