karata

Verbi

1. escape, to escape, run away, desert, flee, fly from captivity

   päästä omin toimin pois uhkaavasta tai epämiellyttävästä tilanteesta tai paikasta, paeta

   “Panttivangin onnistui karata vankilasta.”

2. to run off, make off, abscond

   mennä pois näkyvistä, kadota

   “Pilvet karkasivat.”

3. rush, to elope, escape, run away, desert

   hyökätä

   “Gorilla karkasi eläintenhoitajan kimppuun.”

4. to desert

   riistäytyä

   “Tuli karkasi kulottajilta ja vaurioitti huvilaa.”

5. and successfully do so without being put out by the outfielding team

   to advance to the next base as a baserunner even though there was no hit or even a swing, and successfully do so without being put out by the outfielding team

6. to leap, charge

   to leap, charge