kantaväestö

Substantiivi

1. native

   • väestö, joka on asuttanut jonkin valtion aluetta pitkään; usein sama kuin kansallisvaltion kansa vrt. miehittäjän joukot

     “Baijerissa ongelmia pyrittiin ratkomaan uudella kotouttamislailla, jossa edellytettiin tulijoiden kunnioittavan kantaväestön kulttuuria ja sopeutumaan siihen. (suomenuutiset.fi)”

2. indigenous

   • väestö, joka on asuttanut jonkin valtion aluetta pitkään; usein sama kuin kansallisvaltion kansa vrt. miehittäjän joukot

     “Baijerissa ongelmia pyrittiin ratkomaan uudella kotouttamislailla, jossa edellytettiin tulijoiden kunnioittavan kantaväestön kulttuuria ja sopeutumaan siihen. (suomenuutiset.fi)”

3. population

   • väestö, joka on asuttanut jonkin valtion aluetta pitkään; usein sama kuin kansallisvaltion kansa vrt. miehittäjän joukot

     “Baijerissa ongelmia pyrittiin ratkomaan uudella kotouttamislailla, jossa edellytettiin tulijoiden kunnioittavan kantaväestön kulttuuria ja sopeutumaan siihen. (suomenuutiset.fi)”