kököttää

Verbi

1. To stay firmly at one place for a long time, to stay put.

   vähäeleisestä paikallaan olemisesta

   “Isomummuni Esme istua kökötti Vanhainkoti Iltakellon sohvalla täsmälleen samassa asennossa kuin ennen pääsiäistä ja puristi kädessään minun ennen idänmatkaa pelastusköydeksi saksimaani palmikkoa. (Jari Tervo: Revontultentie, 2014)”